torstai 28. toukokuuta 2015

Suomi armas synnyinmaa -juhlat

Pohjois-Haagan palvelukeskuksen eli Hopeatien palvelutalon sekä Helsingin Seniorisäätiön Mariankodin yhteinen ulkoilmatapahtuma ’Suomi armas synnyimaa’ – juhlat järjestettiin 12.5.2015 molempien talojen pihapiireissä.



Monet vanhukset kertovat kaipaavansa omalle kotiseudulleen. Tapahtumassa haluttiin tuoda asukkaille sekä muille lähialueen ihmisille tervehdys eri puolilta Suomea. Eri maakunnat esittäytyivät tapahtumassa musiikin ja maakuntaherkkujen kautta. Tarjolla oli mm. karjalanpiirakoita ja munavoita, paistettuja muikkuja, leipäjuustoa ja lakkahilloa sekä makkaraa.

Tilaisuuden tavoitteena oli, että mahdollisimman moni vanhus pääsee ulos nauttimaan ruuasta ja ohjelmasta - ja tämä todella tapahtui! Tapahtumaan tuli osallistujia Hopeatien palvelutalosta, Pohjois-Haagan palvelukeskuksesta sekä Seniorisäätiön Antinkodista, Kannelkodista, Pakilakodista ja Mariankodista. Näin monen asukkaan ja asiakkaan juhliminen ei olisi ollut mahdollista ilman monien vapaaehtoisten lisäkäsiä ja apua.



Tapahtumaa oli toteuttamassa yli 125 vapaaehtoista - iso kiitos heistä jokaiselle. Yksittäisten vapaaehtoisten lisäksi mukana päivässä olivat SPR:n ystävävälitys, kulttuurikaverit, talon omat vapaaehtoiset, Metropolia AMK:n ja Stadin ammattiopiston opiskelijat, Helsingin Pop & Jazz konservatorio, Pakilan pelimannit, Tanhuryhmä Tallukat, Sami Majamäki, Stadin Juhlaorkesteri, Karjalanpiirakan rypytysmestari Karjalaliitosta, Lapin koirat, Joulupukki ja muori.



Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin monipuolinen. Aurinko ei valitettavasti paistanut, mutta mieli oli monella aurinkoinen. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

Kiitos kuuluu kaikille tapahtumaan osallistuneille! Yhteistyössä on voimaa. Mukana oli yksittäisten kaupunkilaisten lisäksi Lionseja ja SPR:n vapaaehtoisia eri osastoista, Kulttuurikaveri-porukka, Pop & Jazz Konservatorio, Helsinki Pop & Jazz Conservatory, Metropolian ja Stadin ammatiopiston oppilaita, Pakilan pelimannit, Tanhuryhmä Tallukat, Lapin koirat, Joulupukki ja muori. Maakuntaliitot lähettivät monenlaista materiaalia ja Duni tuki tarjoiluissa. Ihan huippujuttu!




Teksti: Eevastiina Päivärinne, tapahtuman Facebook-sivut sekä Miia Pulkkinen
Kuvat: Eevastiina Päivärinne

perjantai 22. toukokuuta 2015

Elämä on kliffaa

Värien iloittelua ja naurua

Joukko eri ikäisiä ja osin toisilleen ennalta tuntemattomia ihmisiä pyörii mutkitellen ympäri salia lauleskellen samalla ääneen "kliffaa, kliffaa, elämä on kliffaa, kliffaa kliffaa kun sen vaan hiffaa". Hetken päästä kädessä liehuvat eriväriset huivit ja musiikki vaihtuu tyylistä toiseen. Mistä ihmeestä on oikein kyse?

Tiistaina 19.5. vietettiin lännen alueella toimivien vapaaehtoisten yhteistä virkistyspäivää. Paikalle oli saapunut vapaaehtoisia Riistavuoren monipuolisesta palvelukeskuksesta, Munkkiniemen palvelukeskuksesta, Meilahden virkistyskeskuksesta sekä Kannelmäen ja Hopeatien palvelutaloista. Yhdistävänä tekijänä kaikille oli vapaaehtoistehtävä iäkkäiden ihmisten parissa, osana sosiaali- ja terveysviraston vapaaehtoistoimintaa.

Virkistyspäivä aloitettiin kokoontumalla yhteen Riistavuoren juhlasaliin. Jukka toivotti läsnäolijat tervetulleiksi ja kiitti yhteisesti kaikkia vapaaehtoisia heidän toiminnastaan ikääntyneiden hyväksi. Samalla muut paikalla olleet työntekijät Eevastiina, Mari, Heidi ja Miia esittäytyivät.

Hetken keskittymistä ennen liikkeelle lähtöä...

Seuraavaksi itse ohjelma pääsi alkamaan. Essi Tolonen ohjasi puolentoista tunnin mittaisen hetken, jossa vapaaehtoiset pääsivät tutustumaan naurujoogan, huivijonglöörauksen sekä rentoutuksen maailmaan. Alun ehkäpä hieman skeptisetkin ilmeet osallistujien kasvoilla vaihtuivat tunnin aikana spontaaniin nauruun sekä kepeisiin tanssiaskelmiin. Kyllä liikkeellä, yhdessä tekemisellä ja asenteella on ihmeellinen voima!

Tämän jälkeen eteen astui Yrjö Mähönen aiheenaan Asahi, suomalainen terveysliikuntamuoto. Ryhmä rauhoittui kuuntelemaan Asahin taustaa ja tekemään yhdessä liikkeitä oikeanlaisen hengitysrytmin tahdissa.


Pihalla hyvästä seurasta ja letuista nauttimassa


Kaiken nauramisen, liikkumisen ja rentoutuksen jälkeen siirryttiin pihalle. Tässä vaiheessa alkoi monen mielestä itse pääasia: yhdessä ruoasta nauttiminen. Alkavan kesän kunniaksi vapaaehtoisille tarjoiltiin muurinpohjalettuja hillolla ja kermavaahdolla. Letut kuuman kahvin tai teen kaverina maistuivat erityisen hyvältä Riistavuoren kauniilla sisäpihalla, vihertyvän luonnon keskellä. Kyllä sitä kesää onkin odoteltu!



Muurinpohjaletut valmistumassa

Yhteinen päivä päättyi Vapaaehtoisten lauluun. Riistavuoren vastaava ohjaaja Jukka Raitio esitti itse sanoittaman ja säveltämän laulunsa kiitoksena vapaaehtoisille. Tässä pätkä kertosäkeestä:

"Aika on lahja, ja kun sitä antaa,
se on ihan muuta kuin valuvaa santaa.
Arvokas silloin on jokainen jyvä,
hetkissä merkitys huima ja syvä."

Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisille ja sille ajalle, jonka lahjoitatte muiden iloksi ja avuksi! Olette äärimmäisen arvokkaita ihmisiä monien asukkaiden ja asiakkaidemme elämässä.




Eevastiina kiittää Jukkaa kauniista laulusta

torstai 21. toukokuuta 2015

Vapaaehtoistoiminnan uutisia Syystien monipuolisesta palvelukeskuksesta

Syystien monipuolisen palvelukeskuksen ompeluryhmän ja neulekahvilan vapaaehtoiset ovat taas ahkeroineet.


Ryhmissä valmistettuja töitä on jo lahjoitettu ryhmäkoteihin ja kuvassa näkyvät istuintyynyt lahjoitetaan myös pehmukkeeksi pyörätuolissa istuville.

Tarvikkeet on saatu lahjoituksena - kiitokset lahjoittajille ja erityisen lämpimät kiitokset aktiivisille  vapaaehtoisille. Ahkerat kädet tekevät korvaamattoman arvokasta työtä asiakkaiden hyödyksi ja iloksi.

Lämminhenkistä kesää kaikille!

teksti ja kuva:
Marjut Pitkäranta
Syystien monipuolinen palvelukeskus
vapaaehtoistoiminta
puh. 09 310 73431 

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Vapaaehtoisten keväinen tapaaminen Meilahdessa



Kahvin ja kakun tuoksuinen tapaaminen Meilahden virkistyskeskuksessa kokosi yhteen Helsingin sosiaali-ja terveysviraston vapaaehtoistoimijoita vanhus- ja vammaistyön puolelta. Yhdelle vapaaehtoistyö oli bingon tai levytanssien järjestämistä, toiselle neulekahvilan pitämistä. Useimmalle vapaaehtoistyö oli ”kädestäpitämistä”, kuten eräs vapaaehtoinen toimintaa kauniisti kuvaili. Kädestäpitäjä auttoi arjen tapaamisille pääsemisessä, oli kyse lääkärille menosta tai kaupassa käymisestä. Kädestäpitäjä tanssitti juhlissa ja toimi liikuntakaverina. Keväisen tapaamisen tarkoituksena oli saattaa vapaaehtoisia yhteen jakamaan kokemuksiaan ja tapaamaan toisiaan. Päivän teemana oli tietoinen läsnäolo, josta oli saapunut kertomaan toimintaterapeutti Minna Savisalo Auroran psykiatrisesta päiväsairaalasta.


Tietoinen läsnäolo 




Tietoisen läsnäolon syvempää olemusta avattiin tarinan avulla, jossa tarinan päähenkilö harhautui touhuamaan koko päivän saamatta mitään aikaan. Ollessaan menossa tekemään jotain, keskeytti hän aina aikeensa tehdäkseen jonkin muun keskeneräisen asian, jonka sattui huomaamaan. Kuitenkin, hän päätyi keskeyttämään tuon toisenkin toimen siirtyäkseen tekemään kolmatta asiaa, joka myös odotti loppuunsaattamista. Kymmenien keskeneräisten toimien ketjun päätteeksi henkilö huomasi olevansa lopen uupunut, vaikka ei ollut saanut mitään tehtävää valmiiksi. Tarina oli hyvin todenmakuinen, sillä jokaiselle on varmasti joskus sattunut tilanne, jolloin on pyrkinyt tekemään montaa asiaa samanaikaisesti unohtaen lopulta mikä olikaan kaiken toiminnan tarkoitus. Tietoinen läsnäolo yksinkertaistettuna tarkoittaa huomion keskittämistä käsillä olevaan hetkeen ja tietoista ajatusten hallintaa. Kuten tarinan henkilöllä, ihmisen huomioista kilpailee lukemattomia tekijöitä päivän mittaan. Tietoisen läsnäolon avulla ihminen oppii hallitsemaan ajatustensa tulvaa ja oppii keskittymään käsillä olevaan hetkeen.  




Mieleen tulvahtelee tuon tuostakin ajatuksia, osa miellyttäviä, osa negatiivisia tunteita nostattavia. Ajatuksiin vaikuttavat ulkoiset ärsykkeet kumpuavat uutisista, toisten ihmisten kertomuksista, sosiaalisesta mediasta muutamia mainitakseni. Sisäiset ärsykkeet sen sijaan voivat olla vanhoja muistoja, tulevan suunnittelua, erilaisten mahdollisten tapahtumien pohdiskelua tai spontaanisti syntyviä tunnereaktioita. Minna Savisalon mukaan tietoinen läsnäolo ja sen harjoittaminen opettaa asennoitumista, taitoa, jossa ihminen itse tietoisesti hyväksyy, sallii jokaisen esiin ponnahtaneen ajatuksen tai tunteen nousta pintaan, mutta päättää sitten itse jatkaako tuon ajatuksen ajattelemista tai antaako tunteelle lisää valtaa kohdistamalla siihen huomionsa. Tietoinen läsnäolo ei siten pyri pääsemään eroon kiusallisista ajatuksista tai mistään tunteista. Tietoisen läsnäolon avulla ihminen oppii hiljentämään ajatustensa jatkuvaa rientoa antamalla niiden vapaasti kummuta mieleen kuin pilven hattaroiden taivaalle ja antaen niiden lipua ohitse.




Tietoiseen läsnäoloon liittyy kiinteästi myös arvottamattomuus. Mitään tunnetta tai ajatusta ei tule tuomita tai arvottaa. Jokainen ajatus tai tunne on yhtä arvokas, vain erilainen. Savisalo korostaa, että ihminen ei ole yhtä ajatustensa kanssa. Esimerkkinä tästä Savisalo kertoo: ”mitä oikeasti tapahtuu, mitä tunnet ja mitä ajattelet ovat kolme eri asiaa”. Hyväksyvän, tietoisen läsnäolon taito auttaa ihmistä erottamaan oman itsensä ajatuksistaan ja tunteistaan. Ihminen oppii ymmärtämään, että hän itse on ajatustensa ja tunteidensa ohjaksissa. Täten, ihminen voi hiljentää jatkuvaa ajatusten tulvaa ja rauhoittumisen kautta parantaa omaa hyvinvointiaan. Tietoisuustaidot auttavat ottamaan etäisyyttä jatkuvaan informaatiotulvaan ja keskittymään nykyhetkeen. Kauniista maisemasta on vaikea nauttia, jos samanaikaisesti murehtii koko maailman murheita. Se mitä ajatuskuplasi sisältää, on myös sen hetkisen kokemuksesi anti.       


                                                             


                                      Mielen rientoa vai mielen tyyneyttä?




Vapaaehtoistyö on parhaimmillaan tietoista läsnäoloa. Se on se hetki, kun kohtaat toisen ihmisen, keskityt kuuntelemaan hänen sanojaan, hänen tarinaansa, tuomitsematta, arvottamatta ja toisaalta siihen takertumatta. Elät hetkessä, et mieti seuraavaa lausettasi, vaan odotat maltilla, kunnes toinen on päässyt puheensa loppuun. Kuulet jokaisen sanan ja ymmärryksesi kasvaa. Se on se hiljainen hetki, kun kävelette yhdessä, kädestä kiinni pitäen antaen auringon lämmittää kasvoja. Sanoja ei tarvita, koska on hyvä olla juuri niin. Siinä hetkessä. Mitään sanomatta mutta kaiken jakaen.