keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu on jo ovella...


Viime tiistaina Suursuon sairaalan osastolla 11, eli saattohoito-osastolla, vietettiin pikkujouluja. Iltapäivän aikana potilaat, omaiset, henkilökunta ja vapaaehtoiset viettivät yhdessä aikaa jouluisissa tunnelmissa laulaen ja leipoen pipareita ja tähtitorttuja.








Tänä syksynä kahdessa kaupunginsairaalassa on lähdetty avaamaan sairaalan ovia vapaaehtoistoiminnalle. Suursuon sairaalan lisäksi Malmin sairaalassa alkanut paljon kiinnostusta herättänyt Aulis -vapaaehtoistoiminta.



Sairaalassa vapaaehtoiset tunnistaa vihreistä liiveistä. He kaikki ovat osallistuneet tänä syksynä vapaaehtoistoiminnan kurssille. Vapaaehtoiset ovat arvokas lisä sairaalan arjessa; he voivat muun muassa ilahduttaa osastojen potilaita ulkoilemalla heidän kanssaan, vierailemalla osastoilla koiran kanssa, lukea ääneen tai olla läsnä ja kuunnella silloin, kun omaiset ovat kaukana.

Sosiaali- ja terveysvirastossa toimii tällä hetkellä kokonaisuudessaan noin 2000 vapaaehtoista. Vapaaehtoiset osallistuvat omankokoisella panoksellaan rakentamaan Stadista kaupungin, jossa pidämme huolta toinen toisistamme. Jokainen vapaaehtoinen on siksi tärkeä ja arvokas ja tänä jouluna meillä vapaaehtoistoimintaa koordinoivilla työntekijöillä onkin 2000 syytä olla iloisia!

Toivotamme Iloista Joulua kaikille blogimme lukijoille!

Suursuon sairaalassa poseerattiin yhteiskuvassa kurssin päätteeksi.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulupukin apulaiset muistivat Syystien monipuolisen palvelukeskuksen vapaaehtoisia

Kuva: Marjut Pitkäranta
 
Syystien monipuolisessa palvelukeskuksessa saatiin joulupukki kylään etuajassa. Keskiviikkona 9.12.  vapaaehtoisten ompeluryhmä sai ”joululahjaksi ” uuden ompelukoneen. Ompelukoneen lahjoitti Kotien puolesta yhdistyksen aktiivit ja alla tietoa miten ompelukone löysi tiensä tänne Syystielle.

”Lukiessani paikallislehteämme, Koillis-Helsingin Lähitietoa, kolme viikkoa sitten huomasin, että Syystien monipuolisen palvelukeskuksen ompeluryhmä kaipaa ompelukonetta. Esitin asian Tapanilan Kotien Puolesta -yhdistyksen johtokunnan jäsenille, että otammeko asian hoitaaksemme ja niin tänään keskiviikkona 9.12. luovutimme uuden ompelukoneen ompeluryhmälle koneelle paljon käyttöä toivoen.”
 
Lämpimät kiitokset ompelukoneen lahjoittajille; Ossi Siren, Elina Kinnari, Teuvo Kinnari ja Gretel Tuomi. Hyvä kiertää ja uusia ideoita päästään taas toteuttamaan joulutauon jälkeen.
 
Syystien monipuolinen palvelukeskus toivottaa Oikein Hyvää Joulua ja Uutta vuotta kaikille muillekin, jotka toivat Hyvän mielen torille lahjoitusvaatteita  - keräys oli suurmenestys!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

TOIVOTTOMASTA TAPAUKSESTA TERVEYSASEMALLE ANTAMAAN TOIVOA

Lapsuuteeni mahtuu alkoholin käytöstä epämiellyttäviä kokemuksia, koska molemmat vanhempani olivat alkoholisteja. Tämä ei kuitenkaan estänyt ensimmäistä omaa kokeiluani jo 11-vuotiaana, kaverin isältä, hänen valmistamasta ja kaverini varastamasta pontikasta. Kolmentoista vuoden ikäisenä alkoi kotibileisiin pääsy ja siellä vanhempien kavereiden sallima alkoholin kokeilu, usein ainakin lievään humalaan. Viidentoista ikävuoden jälkeen viikonloppuhumala ainakin yhtenä iltana muuttui ihan säännölliseksi. Ensimmäiset selvät viikonloput tämän jälkeen tulivat vasta armeija-aikana, kun ei ollut viikonloppuvapaata.

1984 menin naimisiin ja vuonna 1986 syntyi ensimmäinen lapsemme, Ville Johannes. Samana vuonna 25-vuotiaana aloitin kuljetusyrityksessä kotimaan kuljetuspalvelujen myyntityön. Samassa yhteydessä lompakkoon tuli firman luottokortti, ja matkustuspäivät ja hotelliyöpymiset olivat osa normaalia työnkuvaani. Vuonna 1989 syntyi toinen lapsemme Veera Pauliina. Lasten ollessa pieniä ei alkoholin käyttö arkipäivisin kotona ollessa ollut vielä huolestuttavan suurta tai päivittäistä. Aikaa myöten kuitenkin alkoholinkäyttöni lisääntyi myös kotioloissa, ja aamuiset krapularyypyt ja toimistopäivinä kiinteän lounaan vaihto pariin tai muutamaan oluttuoppiin olivat yleisiä normipäivään kuuluvia asioita.

Vuonna 1996 isäni tekemä itsemurha sai itseni hieman skarppaamaan huolehtiakseni äitini jaksamisesta. Mutta vain hetkeksi. Kotona lisääntynyt alkoholinkäyttö ”jemmapulloineen” vaikutti myös siihen, että lapseni eivät kehdanneet kutsua kavereitaan kotiimme. Vaimoni toivoi, että kukaan ei yllättäin tulisi käymään emmekä yhdessä käyneet kyläilemässä. Eli alkoholin käyttöni vaikutti jo sosiaaliseen elämääni työajan ulkopuolella. Myös aamuiset krapularyypyt, ja toimistopäivinä kiinteän lounaan vaihto pariin tai muutamaan oluttuoppiin yleistyivät jälleen.

Vuonna 2000 sain huomautuksen alkoholin alaisena esiintymisestä työpaikalla puhaltaessani alkometriin iltapäivällä promillelukemat. Tällöin oli pakko skarpata ja vähentää alkoholinkäyttöä. Vajaan vuoden kuluttua kuitenkin alkoi taas alkoholinkäytön selkeä käytön lisääntyminen. Juomisen lisääntyminen johti nopeasti takaisin myös aamuisiin krapularyyppyihin, käsien vapinan sekä hikoilun loppumiseksi, sekä alkoholin juominen työpäivän aikana. Ilman niitä en olisi kyennyt hoitamaan töitäni. Kotioloissa avioero oli useamman kerran puheena, mikäli jatkaisin juomistani enkä hakeutuisi hoitoon. Ehkä näiden keskustelujen jälkeen taas hetkeksi pystyin hillitsemään jonkin verran juomistani, mutta hoitoon en ollut valmis lähtemään. En uskaltanut myöntää tilanteen vakavuutta.

Vuonna 2004 työpaikan menetys alkoholin käytöstä johtuen johti myös avioeron vireillepanoon ja yhteisen asuntomme myyntiin. Muutimme vaimoni kanssa erillemme, lapset jäivät äitinsä luokse asumaan. Jäljelle jäi tässä vaiheessa pullo ja minä.

Pullo ja minä, se tarkoitti ympärivuorokautista humalaa 24/7. Aamulla krapulaan vahvistukset kotona, että pääsi kylille istumaan kaljatuopin ääreen lukemaan päivän lehdet. Sieltä viinakaupan/lähikaupan kautta kotiin yksin juopottelemaan. Juodessani tunsin koko ajan tekeväni itselleni ja läheisilleni hirveää vääryyttä, mutta olin jo niin riippuvainen alkoholista, että en kyennyt lopettamaan.

Huhtikuussa 2006, kaksi vuotta yksinäisenä ryypänneenä, yksin monet itkut itkeneenä omasta kurjasta olostani johtuen jouduin Hyvinkään sairaalaan huonon kuntoni takia. Viikossa minut lääkityksellä hoidettiin ”kuntoon” ja kotiutettiin. Tämäkään ei vielä opettanut mitään, vaan juominen jatkui tuttuun ja rajuun tapaan. Jouduin uudelleen parin kuukauden jälkeen toukokuun lopussa Hyvinkäälle. Taas vierotushoito lääkityksellä, harhojen ja kramppien takia muutama vuorokausi lepositeissä. Tässä muistan yhden selkeän itselleni jatkon kannalta tärkeän käännekohdan.
Ollessani lepositeissä vaippa täynnä tavaraa pyysin häpeästä itkien hoitajia vaihtamaan kuivan vaipan, että oloni edes siltä osin hieman tulisi siedettävämmäksi. Tällöin muistan päättäneeni, että tämä on viimeinen kerta, kun minulle näin tapahtuu. Juomisen on loputtava. Päästyäni kotiin 9.6.2006 sairaslomatodistuksen kera, jossa oli sairasloman syynä Delirium tremens, kävin seuraavana päivänä erään tuttuni luona, jonka tiesin raitistuneen AA:n avulla, keskustelemassa asioista.

13.6.2006, päivänä jolloin täytin 45-vuotta menin tuttuni tuella ensimmäiseen AA-palaveriini. Tästä tuli ratkaiseva asia raitistumiseni kannalta. Ensimmäistä kertaa oman itseni takia halusin raitistua. Kävin ryhmissä ahkerasti, vähintään kahtena päivänä viikossa, hakemassa sieltä saatavaa todella hyvää vertaistukea. Muiden kokemusten kuuleminen auttoi minua rakentamaan oman tapani välttää alkoholi elämässäni.

AA ei ollut ainoa asia joka muodostui tärkeäksi toipumiseni kannalta. Entisen 24/7 juomisen tilalle oli löydettävä myös muuta tekemistä. Ensin aloitin liikunnan, alulla olevasta katkokävelystä johtuen aloitin pyöräilemällä, koko ajan myös kävelin ”oppiakseni” taidon uudelleen. Kalastuksesta tuli harrastus ja sitä kautta uusia kavereita. Kotiin tekemistä lemmikkien hoidon muodossa, akvaariokalat, terraarioissa liskoja, skorpioni ja lintuhämähäkki.

Tekeminen, AA/liikunta/kalastus/lemmikit/uudet kaverit olivat ehdottomasti elintärkeitä asioita alkoholista eroon pääsemisen kannalta. Ilman niitä kotona yksin nyhjätessä, alkoholi olisi varmaan lepositeissä tekemästä päätöksestäni huolimatta tullut taas mukaan elämääni.

Olen raitistumisen jälkeen ollut ollut noin puolet ajasta työelämässä. Työsuhteet ovat olleet määräaikaisia, vuoden tai kahden pätkiä. Työttömyysaikana raitistumisen alussa tuli tutuksi Sininauhasäätiön ja Järvenpään kaupungin yhdessä ylläpitämä päihteetön päiväkeskus Wärttinä. Sieltä alkoi polkuni kohti Maunulan terveysasemaa, nykyistä työpaikkaani kolmena päivänä viikossa. Wärttinässä olin aktiivinen kävijä, osallistuin toimintaan, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen vapaaehtoisena. Sain myös oman osani vastuusta ilta- ja viikonloppupäivystyksistä, Wärttinän aukipitämisestä henkilökunnan poissa ollessa. Myös työllistymisteni väliaikoina, olen ollut aktiivisesti mukana Wärttinän toiminnassa.

Viimeisen työttömyysjaksoni aikana, kesällä 2012, eräs Wärttinän työntekijöistä tiedusteli halukkuuttani osallistumisesta Mielenterveyden Keskusliiton ja Sosiaalitaidon järjestämään ryhmänohjauskoulutukseen. Olin kiinnostunut, hain koulutukseen ja pääsinkin siihen. Koulutukseen osallistui päihde- ja mielenterveyskuntoutujia sekä sosiaalialan työntekijöitä Keski-Uudenmaan kunnista. Koulutuksen aikana sain tiedon Mielen Avain-hankkeen kokemusasiantuntijakoulutuksesta ja hakuhaastattelun jälkeen minut hyväksyttiin koulutukseen. Paljon antaneessa koulutuksessa oli mukana päihde- ja mielenterveyskuntoutujia sekä näiden omaisia. Samaan aikaan minut pyydettiin mukaan Sininauhasäätiön ja DIAKin Kokemusasiantuntijatutkijakolutukseen. Viimeksi mainittuun auttoi toimintani Wärttinässä ja sitä kautta tutuksi tuleminen laajemmalti Sininauhasäätiössä.

Koulutusten myötä pääsin työskentelemään erilaisissa vertaistukihenkilö- ja kokemusasiantuntijatehtävissä. Ei säännöllistä 5 päivää/viikko. Ryhmänohjausta, kokemusasiantuntija-/vertaistukihenkilötoiminnan suunnittelua yhdessä koulutetun työntekijän kanssa, alustuksia seminaareissa, kokemuskouluttajana toimimista.

Palkkaus vaihtelevaa, keikkapalkkaa €/ohjauskerta/seminaari, veroton 3 €/tunti, max 12 € päivä eli ns kannustuspalkkio. Palkkaus ei kuitenkaan ole ollut tärkein motivaationi työtehtävissä, vaan mielekkään sisällön saaminen arkipäiviini, mahdollisuus auttaa muita, itse apua ja tukea saaneena raitistumiseeni.

Vuoden 2014 alussa työllistyin Helsingin A-kiltaan yhteisöohjaajaksi. A-kiltatoiminta on yhdistystoimintaa joka tukee ihmisiä pyrkimyksissä raittiiseen elämään toiminnan ja vertaistuen keinoin. Vinkin A-killan mahdollisuudesta työllistää sain Mielen Avain hankkeen aikana. Edellytyksenä oli RAY:n tuen myöntäminen Helsingin A-killan toiminnan laajentamiselle. Netti oli ahkeraan käytössä, kun seurasin myönnettyjen tukien julkaisemista ja huomattuani myönteisen päätöksen otin yhteyttä Helsingin A-kiltaan ja pääsin haastatteluun. Kokemukseni alkoholismista, siitä toipumisesta, käydyt koulutukset ja niiden mahdollistamat työtehtävät, olivat ilokseni myönteisen palkkauspäätöksen perustana palkkaamiselleni.

Helsingin A-kilta oli RAY:n rahoituksen saamiseksi neuvotellut Kumppanuussopimuksesta joka rahoituksen varmistuttua saatiin vietyä myös oikeasti käytännön tasolle. Osa sopimuksen sisältöä on kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen Helsingin kaupungin päihdepalveluissa. Siinä kohdassa on meikäläisen vuoro astua mukaan tämän päivän kuvioihin, siis edellä tapahtuneiden lisäksi. Eli 5. helmikuuta 2015 edeltäneiden palavereiden kautta, astelin sydän hieman pamppaillen sisään Maunulan terveysaseman ovista tietämättä ihan tarkalleen mihin menossa, mitä tulossa.

Nyt voin todeta pamppailun olleen turhan, terveysaseman henkilökunta on ottanut minut selkeästi yhdeksi työyhteisön jäseneksi. Luokseni ohjataan, hoitajat/lääkärit, päihdeongelmansa tunnistaneita tai sitä vielä epäröiden arkailevia ihmisiä kahdenkeskisiin luottamuksellisiin tapaamisiin kolmena päivänä viikossa, keskiviikko – perjantai. Myös muut terveysasemat toimivat ohjaajina.Tapaamisissa tärkein tehtäväni on antaa uskoa mahdollisuuteen päihdeongelman voittamisesta. Olemalla itse esimerkki ja kertomalla omasta taustastani. Toivottomaksi tapaukseksi luokitellusta alkoholistista tietäni siihen tapaamishetkeen, joka juuri on meneillään. Jokaisen on tietysti tehtävä se oma päätös, oman itsensä takia, sama päätös, jonka tein vain ja ainoastaan itseni takia Hyvinkään sairaalassa vuoden 2006 toukokuussa maatessani sairaalavuoteessa lepositeissä.


Kirjoittanut

Vesa Karsikas
kokemusasiantuntija
Helsingin A-kilta ry

 
 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Kokemuksia tukiperheenä olemisesta

Kokemuksia tukiperheenä olemisesta


Olen toiminut tukiperheenä 3 vuoden ajan ja haluan kertoa kokemuksistani. Toimin kahdelle alle 10-vuotiaalle koululaiselle tukiperheenä. Lapset ovat samasta perheestä tyttö ja poika. He käyvät meillä kerran kuukaudessa yhtenä viikonloppuna.

Kävimme läpi henkilökohtaisen valmennuksen tukiperheeksi, josta saimmekin hyvät valmiudet toimintaan. Kun kaikki tarvittavat asiakirjat, kuten rikosrekisteriote ym. olivat ok, hain lapset kotoa ensimmäiselle vierailulle meille. Minulle tuli yllätyksenä, että toinen lapsista ei halunnutkaan lähteä meille. Lähti kyllä kuitenkin lopulta, kun äitikin kovasti suostutteli. Muutaman seuraavan kerran hän ei myöskään olisi halunnut lähteä, mutta sitten lähtö sujuikin lopulta hyvin. Nyt ei ole ollut ongelmia lähdön hetkellä, vaan lapset tulevat meille mielellään.

Kun lapset tulevat, vaihdamme kuulumisia puolin ja toisin. Lapset kertovat nauttivansa meillä erityisesti hiljaisuudesta, kun ovat pois Helsingin "hulinoista". Seuraamme myös paljon lintujen laulua ja seuraamme muutenkin luonnon ihmeitä ympäri vuoden. Käymme myös uimassa, ilmaistapahtumissa ja joskus elokuvissa tai lasten teatterissa kotimme lähistöllä. Lapset kyllä "haluavat" kaikkea, mutta siinä on pysyttävä omissa asettamissa kohtuuden rajoissa.

Voin suositella tukiperhetoimintaa myös muille sitä miettiville. Se vie vain yhden viikonlopun kuukaudesta. Lasten vanhempia auttaa kovasti se,  että he voivat silloin huilata ja ladata akkuja, kun lapset ovat meillä.

Kannattaa miettiä, haluaisitko sinäkin olla mukana auttamassa lapsia tukiperheenä! Suosittelemme- toiminta on kivaa!


 Kirjoittajana: tukiperheen äiti Maija Riksusta

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kokemuksia lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta

Kokemuksia lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta



Lastensuojelun tukihenkilökurssin päättymisestä on nyt pari viikkoa. Kuulin tukihenkilötoiminnasta kun kouluni opintotoimisto ilmoitteli, että toimintaan haetaan uutta porukkaa. Opiskelen sairaanhoitajaksi, mutta aiemmin olen työskennellyt koulunkäyntiavustajana, ja välillä olen tuntenut pientä ikävää lasten kanssa tehtävää työtä kohtaan. Tukihenkilötoiminta vaikuttikin liian hyvältä mahdollisuudelta ohitettavaksi, ja naputtelin siltä istumalta sähköpostia toiminnan vetäjille.

Ensimmäinen vaihe oli haastattelu, ja siitä minä ja parikymmentä muuta onnekasta pääsimme itse tukihenkilökurssille. Kokoonnuimme viisi kertaa. Yksi kerta jäi minulta sairastumisen vuoksi väliin, ja kuulin muilta kurssilaisilta että juuri se tapaamiskerta oli ehkä kurssin parhaimmistoa... olisi pitänyt pysyä terveenä.

Jokainen kurssikerta oli erilainen. Pääsimme esimerkiksi tutustumaan lyhyesti Suomen lastensuojelun historiaan ja lakeihin sekä purkamaan omia ajatuksiamme lastensuojelun toiminnasta. Meillä kaikilla taisi olla aika lailla sama ajatus: media on saanut viime vuosien aikana lastensuojelulle negatiivisen maineen, vaikka se tekeekin tärkeää työtä lasten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Pienryhmissä pääsimme useamman kerran vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa. Oli aivan huippua päästä juttelemaan ja tutustumaan muiden tukihenkilökokelaiden kanssa. Meitä oli niin monenlaisista taustoista, mutta silti meillä oli jotain yhteistä: halu auttaa ja tehdä hyvää.

Saimme myös kuulla vierailijoiden ajatuksia. Kurssilla oli vieraana lasten ja nuorten parissa työskentelevä psykologi. Toisella kerralla (sillä jonka minä missasin...) vieraana oli sosiaalityöntekijä, pitkään toiminnassa mukana ollut tukihenkilö, sekä äiti ja tytär, joilla oli myös pitkä kokemus toiminnasta. Vierailijat antoivat hyviä käytännön vinkkejä, esimerkiksi siitä mikä on tukihenkilönä toimimisen ydin: olla oma itsensä, olla läsnä, välittää ja kuunnella. Meidän ei tarvitse olla pyhimyksiä ja supermiehiä, vaan se riittää, että olemme läsnä, juuri sitä meille valittua tuettavaa varten.

Käytännön esimerkkien kautta pääsimme myös miettimään, miten toimimme ongelmatilanteissa. Mitä jos tuettavan kanssa ei tunnu löytyvän yhteistä säveltä? Mitä jos tuettava testaa meitä? Tai jos ilmenee että tuettavalla tai hänen perheessään on jokin isompi ongelma - mitä pitää tehdä, keneen otamme yhteyttä? Vaikka emme olekaan lastensuojelun työntekijöitä tai ammattikasvattajia, meidän tulee olla vastuullisia ja turvallisia aikuisia.

Tuettavat perheineen, samoin kuin tukihenkilötkin, tulevat monenkirjavista taustoista. Perheillä on jokin syy - isompi tai pienempi - jonka vuoksi he ovat lastensuojelun asiakkaita. Tukisuhteet voivat kestää joistakin kuukausista jopa vuosiin. Ja on sellaisiakin tapauksia että tukisuhteen virallisen päättymisen jälkeen se on jatkunut epävirallisena, mikäli molemmat osapuolet ovat sitä halunneet.

Viikko kurssin päättymisen jälkeen sain sähköpostia, että minulle olisi tuettava lapsi tarjolla. Juttelin joidenkin kurssilaisten kanssa, ja kävi ilmi että myös muut ovat saaneet samanlaista postia. Odottelemme nyt innoissamme ja jännittyneinä, kuinka käy.

Vaikka olen vasta tukihenkilötaipaleeni alussa, tiedän että tämä on se "mun juttu", että haluan tehdä tätä hommaa pitkään. Suosittelen tukihenkilötoimintaa jo pelkästään tämän kurssin ja sillä kuultujen kokemusten perusteella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vapaaehtoistyöstä lasten parissa, ja jotka haluavat tehdä hyvää ja tuoda iloa edes yhden pienen ihmisen elämään.

Kirjoittajana: Uusi lastensuojelun tukihenkilö


perjantai 23. lokakuuta 2015

Tule tutustumaan Naapuruuspiireihin!


Tule tutustumaan Naapuruuspiireihin!




Naapuruuspiiri on tarkoitettu pääasiassa iäkkäille rouville ja herroille, mutta kaikenikäiset ovat tervetulleita toimintaan.
Naapuruuspiiri toimii kerran viikossa kokoontuvana avoimena olohuoneena, jossa tavataan ja tutustutaan uusiin ihmisiin kahvittelun merkeissä ja osallistutaan piirin askareisiin. Piirin jäsenet suunnittelevat yhdessä heitä kiinnostavan ohjelman. Vaihtoehtoja ohjelman sisällöksi on rajattomasti! Luentoja, vierailijoita, yhdessä puuhailua, lukupiirejä tai taidekerhoja. Jutustelulle ja kuulumisten vaihdolle pitää kuitenkin jättää tarpeeksi aikaa, eikä ohjelmaa tarvitse olla joka kerta. 
Jokainen perustettu Naapuruuspiiri on tekijöidensä näköinen, siis erilainen.

Mikä parasta: kaikki ovat tervetulleita tähän maksuttomaan toimintaan ja on mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin!

Naapuruuspiirejä on tällä hetkellä Herttoniemessä, Siilitiellä, Pasilassa, Laajasalossa ja Kontulassa. Olemme aktiivisesti mukana luomassa uutta piiriä Vuosaareen ja toivomme saavamme toiminnan käyntiin vielä loppuvuoden aikana. Huhujen mukaan myös Vantaa on hyötynyt Naapuruuspiiri-ideoista….. Tehdäänkin tästä hieno suomenlaajuinen ilmiö!

 
Pasilan naapuruuspiiri on monisukupolvinen ja tekee tiiviisti yhteistyötä nuorisotalon kanssa.
Voit tutustua heidän toimintaansa tästä
Heillä on myös facebook-sivut
 
Laajasalon Naapuruuspiiri kokoontuu kirjastossa
 

Kiinnostaisiko sinua saada lisätietoa tai osallistua jo olemassa oleviin Naapuruuspiireihin? 
Vai haluaisitko perustaa uuden piirin omalle asuinalueellesi, vaikkapa omaan taloyhtiöösi?

Ole yhteydessä Herttoniemen aluetyöntekijä Soileen sähköpostitse soile.atacocugu@hel.fi tai puhelimitse 09-31073206.
Hän kertoo mielellään lisätietoa, miten asiaa lähdetään edistämään.

Tehdään yhdessä mukavampi tulevaisuus kaikille!
 

 

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Opiskelijat vauhdissa!


Tervehdys sosionomi-opiskelijoilta Tiinalta ja Viljalta!


Olemme suorittamassa aikuissosiaalityöhön painottuvaa työharjoitteluamme sosiaali- ja terveysviraston vapaaehtoistoiminnassa vapaaehtoistyön koordinaattorin Meeri Kuikan alaisina. Perehdymme vapaaehtoistyön koordinaattorin laajaan työnkuvaan ja olemme mukana erilaisissa projekteissa. Päivät ovat erilaisia ja täynnä hulinaa: välillä sinkoillaan ympäri Helsinkiä, välillä suunnitellaan tapahtumia kokouksissa. Harjoittelumme kestää noin kolme ja puoli kuukautta mutta erilaisista aikatauluista johtuen olemme paikalla yhteensä lähes puoli vuotta. Olet ehkä nähnytkin meidät monessa mukana!


Harjoittelumme tavoitteina ovat vapaaehtoistoimintaan ja sen mahdollisuuksiin perehtyminen sekä sen vaikutus osallistujiin. Valitsimme Meerin kanssa työskentelyn harjoittelupaikaksemme, koska vapaaehtoistyö kattaa kaikki sektorit sosiaali- ja terveyspuolella. Sen avulla saamme hyvän kokonaiskuvan eri palveluista ja monista yhteistyötahoista, joita voimme hyödyntää tulevaisuudessa sosiaalialan ammattilaisina. Olemme päässeet vierailemaan monissa eri toimipisteissä kuten asukastaloissa, lähiöasemilla, vastaanottokeskuksissa sekä vammaispuolen toimintayksiköissä.

 
Vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa yhteiskuntaa. Se on monipuolista ja palkitsevaa tekemistä, joka antaa kaikille osapuolille hyvää mieltä, piristysruiskeen arkeen ja parhaimmillaan sitä kautta luodaan ystävyyssuhteita. Kuka tahansa voi osallistua omien taitojensa ja aikataulujensa mukaan. Teemme itsekin vapaaehtoistöitä koulun ohella. Mahdollisuuksia on niin monenlaisia, että jokaiseen elämänvaiheeseen löytyy sopiva tapa.

 
Toivottavasti tavataan tulevissa tapahtumissa!

 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Syyskauden aloitus Suomenlinnassa


 
 
Helsingin kaupungin vapaaehtoiset ja vapaaehtoistyön ohjaajat kokoontuivat Suomenlinnaan viime maanantaina 31.8.2015 juhlistamaan kaunista kesäpäivää ja syyskauden avajaisia!

Me kaikki 180 osallistujaa paistattelimme lämpimässä auringossa ja nautiskelimme eväistä ja mukavasta seurasta. Suomenlinnan historiallisiin maisemiin oli suunniteltu tietovisamainen rastirata, jota sai kiertää omaan tahtiin haluamansa ryhmän kanssa.
 
Kirkon kupeessa luotiin Tiian opastuksella taidetta ja keskusteltiin vapaaehtoisuudesta. Maunulassa sijaitsevan asukastalo Saunabaarin tiimistä kehkeytyi elävä patsasta, joka kuvastaa vapaaehtoistoiminnan eri tasoja ja tapoja.

 
Saunabaarin elävä patsas.
 
 

Roihuvuoren ja Kannelmäen yhdistetty porukka runoili kauniisti heitä motivoivista asioista:

 
Iloinen vastaanotto,
”Sinä tulit, minä olen odottanut”.
”Koska sinä tule taas?”
Aikaa aina sen verran riittää, että siitä voi hetken antaa.
Niin se vapaaehtoistoiminta kiittää.
 
Vilpittömyys on se joka motivoi,
”Se mörri oli taas töissä”.
Ja katselen niitä ryppyisiä käsiä ja pohdin,
mitä tarinaa ne kertovat,
mitä kaikkea ne ovat tehneet.

Siksi minä pidän vapaaehtoistoiminnasta.
 
© Hertta, Pirkko, Kata, Eila, Hille ja Iisa.
 
 
 
 
 
 
Päivän mittaa saimme myös nauttia musiikista, kun Sing&Shine Singers –lauluyhtye vei meidät melodiselle matkalle Lapin joikusta afrikkalaisiin rytmeihin.
 
Sing&Shine Singers esiintyi Kirkkopuistossa.
 
Taitava Ruffle Army taikoi iloksemme maagisen isoja saippuakuplia. Ne kantautuivat tuulen mukana merelle saakka. Isoimpiin kupliin olisi voinut aikuinen ihminen sukeltaa sisään!
 
Aurinkoinen päivä mahdollisti upean saippuakuplashow:n.
 
 
Esiintymisten lomassa saarien vehreydessä sai käyskennellä missä halusi ja puuhailla vapaasti. Iloisesta puheensorinasta ja hymyilevistä kasvoista päätellen päivä oli onnistunut!
 
 

 
 

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Vertaisohjaajana ryhmässä

”Vertaistuki oli suunnattoman suuressa roolissa. En ymmärtänyt mitä tarkoitti ”vertainen”, ennen kuin kohtasin ihmisen, joka ymmärsi minua jo puolesta sanasta. Uskon vertaistuen voimaan. Muutoksen kynnyksellä olemme kaikki toisillemme vertaisia, oli tilanteemme mikä tahansa. Samoja teemoja ja tunteita käydään kuitenkin läpi.”

Näin kirjoittaa Melina Iso-Aho, sosiaali- ja terveysviraston vapaaehtoinen ja vertaisohjaaja. Lue alta tarkemmin Melinasta ja syksyllä alkavasta vertaisryhmästä.

Hei Melina, esittelisitkö itsesi?

Olen Melina Iso-Aho, sosiaali- ja terveysviraston vapaaehtoinen ja syksyllä 2015 valmistuva sosionomi-opiskelija. Ohjaan syksyllä alkavaa Oman Elämän Arkkitehti – ryhmää vertaisena.

Mikä tämä Oman elämän arkkitehti – ryhmä oikein on?

Oman Elämän Arkkitehti-ryhmä on vertaisryhmä ihmisille, jotka haluavat suunnata elämäänsä uuteen suuntaan. Ryhmäläiset voivat olla erilaisista syistä jonkinlaisessa elämän risteyskohdassa, josta pääsee vain muutoksen avulla eteenpäin. ”Oman Elämän Arkkitehti” ilmaisu kuvaa ihmistä, joka suunnittelee elämänsä perustuksista lähtien aina pieniin ”sisustuksellisiin” nyansseihin asti, kuten arkkitehti yksilöllistä työtä suunnitellessaan.

Ryhmässä suunnitellaan toiminta jokaisen osallistujan nykytilanteen kartoituksen pohjalta ja rakennetaan reittiä askel kerrallaan toivotunlaiseen suuntaan. Käsiteltävät teemat mukailevat oman kodin rakennetta, huone tai osa-alue kerrallaan.


Kenelle ryhmä on suunnattu?

Ryhmään osallistuminen ei välttämättä edellytä suurempaa syytä. Toisinaan arjen tohinassa on hyvä (ja nautinnollista!) pysähtyä hetkeksi oman itsensä äärelle, oli elämäntilanne mikä tahansa. Toisinaan voi taas käydä, että ihminen löytää itsensä muutosten kourista itsestä johtumattomista syistä. Tämänkaltainen tilanne voisi olla esimerkiksi pitkäaikaissairaus tai tapaturma, mikä voi vaatia ihmistä muuttamaan elämäänsä radikaalisti.

Rakennustyö aloitetaan siltä pohjalta millä nyt seisotaan, niillä voimavaroilla, jotka ihmisellä juuri nyt on käytössään. Vertaistuki siinä kohdassa voi olla hyvinkin merkityksellinen ja toivoa antava. Tämänkaltaisessa tilanteessa ryhmä voi antaa kannustusta ja tukea uuden tilanteen kanssa elämiseen.

"Pähkinäksi puristettuna voisi sanoa, että 
Oman Elämän Arkkitehti-ryhmässä pureudutaan 
elämän ja olemisen ydinkysymyksiin. 
Ryhmästä saa mukaansa konkreettisia harjoitteita, 
joita voi soveltaa omassa arjessaan ja kotonaan. 
Tehtävien ja harjoitteiden avulla omaa kotiaan 
voi muokata enemmän itsensä näköiseksi 
ja tehdä sitä kautta aitoa itseä näkyvämmäksi 
fyysiselläkin tasolla."


Mikä sinun roolisi vertaisohjaajana on ryhmässä?

Tekniseltä puolelta vastaan ryhmän sisällön ja toteutuksen suunnittelusta sekä kokonaisuuden hahmottamisesta. Valmistan materiaalit ja valmistelen ryhmätilan. Ryhmässä roolini liikkuu jossain kuuntelijan, havaitsijan ja ohjaajan rajapinnassa.

Ohjaan ryhmää, jotta rakenne säilyy eikä osallistujien tarvitse kantaa sisällön tuottamisesta vastuuta. Toisaalta olen havainnoitsija, joka kuuntelee osallistujia ja pyrkii löytämään yksittäisten osallistujien voimavaroja ja luovuutta.

Vertaisohjaajana opin itsekin jatkuvasti ja sen puolesta olen ohjaajan lisäksi oppilaan roolissa. Jokainen ihminen on oman tilanteensa asiantuntija ja omassa roolissani pyrin mahdollistamaan sen, että jokainen pääsee jakamaan omaa viisauttaan koko ryhmän kesken.

Miksi lähdit mukaan ohjaajaksi tähän ryhmään?

Kiinnostuin välittömästi kuullessani tilaisuudesta suunnitella ryhmätoimintaa terveyskeskuksen asiakkaille. Tämä tarkoitti, että ryhmään osallistuja saattoi olla kuka tahansa minkälaisesta elämätilanteesta hyvänsä. 

Minua kiinnostaa aito vuorovaikutus, mikä syntyy ihmisten välille silloin kun jaetaan itselle merkityksellisiä asioita vapaaehtoisesti. On pakko myöntää, että jo tulevan ammattinikin puolesta olen kiinnostunut näkemään minkälaisia tarpeita terveyskeskuksen asiakkailla voisi olla ja voisiko Oman Elämän Arkkitehti-ryhmä tuoda tarpeisiin keinoja? Olen pohtinut jo pitempään mitä omannäköinen elämä kunkin ihmisen kohdalla voisi olla ja miten toinen ihminen voisi olla tukena tuon oman tien löytämisessä.

Tulevaa ammattiani painavampi syy oli kuitenkin henkilökohtainen kokemukseni, minkä vuoksi olenkin vertaisohjaaja sanan todellisessa merkityksessä. Olen itse käynyt läpi tilanteen jossa elämä sellaisena kuin se aiemmin on ollut ei ole ollut yhtäkkiä mahdollinen ja on tuntunut kuin pohja olisi tippunut kaikelta. Tilanteeni vaati niin fyysistä kuin psyykkistäkin kuntoutusta sekä lopulta ammatinvaihtoa. Kuten aiemmin mainitsin, jokaisen olevan oman tilanteensa asiantuntija, myös minä onnistuin ammentamaan omista uumenistani uusia ajattelu- ja toimintamalleja, jotka auttoivat minua rakentamaan uutta elämääni vankemmalta ja aidommalta pohjalta.

Vaikka vastaukset löytyivätkin omasta sisimmästäni, en löytänyt niitä yksin. Vertaistuki oli suunnattoman suuressa roolissa. En ymmärtänyt mitä tarkoitti ”vertainen”, ennen kuin kohtasin ihmisen, joka ymmärsi minua jo puolesta sanasta. Uskon vertaistuen voimaan ja muutoksen kynnyksellä olemme kaikki toisillemme vertaisia, oli tilanteemme mikä tahansa. Samoja teemoja ja tunteita käydään kuitenkin läpi.



Omalla kohdallani ryhmän ohjaamiseen vapaaehtoisena ajaa halu antaa takaisin jotain hyvää kiitoksena siitä kaikesta tuesta, jota itse on saanut. Vapaaehtoisena ryhmänohjaajana on kuitenkin pidettävä huolta myös omista rajoista ja muistaa pyytää itse tukea tilanteen tullen. Toimiessani vapaaehtoisena sosiaali- ja terveysviraston kautta, on minulla erinomainen tuki vapaaehtoistoiminnan puolelta.  

Oletko aiemmin toiminut vapaaehtoistehtävissä?

Tutustuin vapaaehtoistoimintaan järjestötyön puolelta n. kahdeksan vuotta sitten. Varsinainen vapaaehtoistoimijuuteni alkoi pari vuotta myöhemmin Kaakkois-Suomen lihastautiyhdistyksen hallituksen sihteerinä, nuorisovastaavana ja MG-yhteyshenkilönä.

Olen toiminut myös MG-yhdistyksen hallituksessa ennen opintojeni alkua. Aiempi kokemukseni on liittynyt enemmän hallinnollisiin asioihin, kunnes sosiaalialan opintojeni myötä osasin etsiä muitakin mahdollisuuksia.  Ensimmäinen kokemukseni oli olla soittokaverina Helsinki Mission Resonaari-musiikkikoulussa. Soittokaverin tarkoitus on tukea Resonaari-musiikkikoulun oppilasta soittoharjoitusten kertaamisessa kotona.

Sosiaali-ja terveysviraston kautta olen päässyt mukaan aloittamaan vapaaehtoistoimintaa Auroran päiväsairaalassa, jossa olen kevään 2015 aikana ohjannut vihkonsidonnan ja kirjansidonnan kurssia kerran viikossa. Nyt odotan jännityksellä uutta haastetta Oman Elämän Arkkitehtiryhmän kanssa.

Kiitos Melina tästä haastattelusta ja antoisia hetkiä yhdessä tulevien ryhmäläisten kanssa!


Kiinnostuitko ryhmästä?
Kaikille terveysaseman asiakkaille avoin Oman Elämän Arkkitehti – vertaisryhmä kokoontuu joka keskiviikko 19.8.2015–16.12.2015 klo 14.15–15.45 Kallion virastotalossa, Toinen linja 4 A 00530 Helsinki. Lisätietoa ryhmästä vapaaehtoistoiminta@hel.fi tai puh. (09) 310 64884.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Kesäterveisiä Riistavuoren palvelukeskuksesta

Kesällä on monta asiaa, joista iloita: luonnon vihreys, auringon lämpö kasvoilla, makeat mansikat ja sulava jäätelö... Sekä tietysti pihalla tepsuttavat eläimet!
Monipuolisissa palvelukeskuksissa osataan nauttia kesästä monin eri tavoin. Lampaisiin pääsee tutustumaan Roihuvuoressa, kanoihin puolestaan Kivelässä sekä Riistavuoressa. Eläimet ovat tulleet ilahduttamaan talon iäkkäitä asukkaita, asiakkaita, työntekijöitä sekä kaikkia alueen asukkaita. Mikä voisikaan olla mukavampaa kuin ihmetellä yhdessä eläinten touhuamista ja vaikka hieman kokeilla lampaiden villaa aidan raosta... 


Riistavuoren monipuolisessa palvelukeskuksessa vapaaehtoisilla on iso rooli kanojen hankkimisessa ja hoidossa. Vapaaehtoiset hankkivat kanoille kodin. Mökin kokosivat Huopalahden Lions Clubin herrat, minkä lisäksi he myös rakensivat turvallisen aitauksen kanojen mökin ympärille. Yhteistyöllä se sujuu!


Kanat, eli tuttavallisemmin Riistavuoren rinsessat, ovat tuottaneet paljon iloa niin asiakkaille kuin henkilökunnalle. 
Ritva-vapaaehtoinen kertoo: "He ovat kaunottaria, seurallisia ja todella hyvä trio keskenään. Kova pulputus alkaa kuulua heti kun joku menee kopille."


Kanat saavat luomurehun lisäksi Riistavuoren ravintolan tarjoamaa ruokaa sekä muita herkkuja, kuten etanoita ja matoja. Tällä viikolla kanoille maistuivat lihapullat ja vihreä salaatti. 


Kaikkia ilahduttaa myös tieto kanojen tulevasta. "Tytöille on käynyt hyvä tuuri: he pääsevät syksyllä Loviisan lähelle maatilalle. Sinne heille rakennetaan kanala, johon tulee lämmitys ja valaistus. Myöhemmin he saavat seuraksi muutaman kanan ja yhden kukon," Ritva kirjoittaa.

Riistavuoren kanoihin ja palvelukeskuksen toimintaan voi käydä tutustumassa Etelä-Haagassa, osoitteessa Isonnevantie 28. Toimintaan pääsevät mukaan kaiken ikäiset myös vapaaehtoisina.

Teksti: Ritva Hyvärisen kirjoittaman pohjalta muokannut Miia Pulkkinen
Kuvat: Ritva Hyvärinen

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kauas pilvet karkaavat

 

Ikkunasta, kun katsoo ulos, niin taivaan rannassa seikkailee muutama pilvenhattara ja oma mieli
hiipii hiljalleen alkavaan kesälomaan. Monet ovat jo ehkä aloittaneet lomansa ja nauttineet kesän
mansikoita omassa lempipaikassa. Säät eivät ole ehkä hellineet niitä, jotka kaipaavat auringon
polttavaa lämpöä. Toisaalta tämä ihana valoisuus ja luonnon vihreys on juuri sitä parasta Suomen
suvea, eikö vaan?
 
Kevätkausi Terveys- ja päihdepalveluiden vapaaehtoistoiminnassa on ollut antoisaa ja paljon ollaan
 
suunniteltu uusia hienoja toimintamuotoja. Mitä parasta...ei ainoastaan suunniteltu vaan aivan
 
toteuttamis kelpoisia juttuja, joista monet käynnistyvät jo nyt syksyllä. Keväällä koulutimme huippu
 
porukan vertais- ja ryhmäohjaajia. Oli suuri ilo olla kouluttamassa heitä, mutta vielä suurempi ilo
 
löytää heille juuri heille sopivia vapaaehtoistehtäviä Sosiaali- ja terveysvirastosta. Huippu juttu!
 
Tuosta porukasta lähtee muutama vertaisohjaaja vetämään kahta vertaisryhmää tulevana syksynä.
 
 
 

Terveysasemilla alkaa toimimaan vertaisryhmiä ja teemapäiviä syksyllä 2015. Kaikille avoin Oman Elämän Arkkitehti –ryhmä kokoontuu joka keskiviikko 19.8.2015-16.12.2015 klo 14.15-15.45 Kallion virastotalossa.
 
"Oman Elämän Arkkitehti-ryhmässä toiminta lähtee osallistujan nykytilanteen hahmottamisesta ja ymmärtämisestä. Käytännönläheisillä harjoituksilla opitaan suuntaamaan omaa elämää toivottuun suuntaan. Ryhmässä opittuja harjoituksia voi hyödyntää omassa arjessaan. Oman Elämän Arkkitehti-ryhmä soveltuu erityisesti henkilölle, joka on elämänmuutosten edessä, kenties pitkäaikaissairauden johdosta tai muun elämää muuttaneen tapahtuman johdosta. Ryhmän sisältö sopii kaikille aiheesta kiinnostuneille, mutta erityisesti heille, jotka seisovat elämänmuutoksia vaativassa risteyksessä. Osallistuminen ei edellytä aikaisempaa kokemusta. Ryhmään voi osallistua kertaluontoisesti tai joka viikko."
 
Eteenpäin–ryhmä! Vertaistukiryhmä mielenterveys- ja päihdeongelmista toipuville. Suljettu ryhmä, joka kokoontuu seitsemän kertaa keskiviikkoisin klo 16.30-17.45, ajalla 2.9.-14.10.2015,  Kinaporin palvelukeskuksessa tiloissa Fiilis 4. Toinen suljettu ryhmä kokoontuu seitsemän kertaa keskiviikkoisin klo 16.30-17.45, ajalla 28.10.-9.12.2015, Kinaporin palvelukeskuksessa tiloissa Fiilis 4. Ilmoittautumiset vapaaehtoistoiminta@hel.fi tai puh. (09) 310 64884
 
Nyt jäädän sitten peukut ja varpaat pystyssä odottamaan, että kaupunkilaiset bongaavat ryhmät ja toivottavasti kokevat ne hyvinä. Kaunis kiitos kuuluu meidän vapaaehtoisille, jotka mahdollistavat
nämä vertaisryhmätoiminnot.

 
 
Olemme myös suunnitelleet yhteistyötä järjestöpuolen kanssa ja toivomme sen tuovan paljon uutta
mukavaa toimintaa Terveys- ja päihdepalveluihin. Tämä yhteistyö voisi tuoda mukanaan lisää
ryhmätoimintoja ja teemapäiviä. Niistä lisää sitten elokuussa, eikö vaan?
 
Nyt tämä vapaaehtoistyön koordinaattori heittää heinähatun päähänsä ja varvastossut jalkaansa!
Toivotan kaikille aurinkoisia päiviä, sopivasti lämpöä ja välissä sadetta, että tuo vihreys luonnossa
säilyy. Nauttikaa tuoreista marjoista ja kaikesta siitä mikä tekee juuri Sinun kesästä ihanan.
 
Aurinkoisin terveisin,
Eliisa Iivanainen

torstai 28. toukokuuta 2015

Suomi armas synnyinmaa -juhlat

Pohjois-Haagan palvelukeskuksen eli Hopeatien palvelutalon sekä Helsingin Seniorisäätiön Mariankodin yhteinen ulkoilmatapahtuma ’Suomi armas synnyimaa’ – juhlat järjestettiin 12.5.2015 molempien talojen pihapiireissä.



Monet vanhukset kertovat kaipaavansa omalle kotiseudulleen. Tapahtumassa haluttiin tuoda asukkaille sekä muille lähialueen ihmisille tervehdys eri puolilta Suomea. Eri maakunnat esittäytyivät tapahtumassa musiikin ja maakuntaherkkujen kautta. Tarjolla oli mm. karjalanpiirakoita ja munavoita, paistettuja muikkuja, leipäjuustoa ja lakkahilloa sekä makkaraa.

Tilaisuuden tavoitteena oli, että mahdollisimman moni vanhus pääsee ulos nauttimaan ruuasta ja ohjelmasta - ja tämä todella tapahtui! Tapahtumaan tuli osallistujia Hopeatien palvelutalosta, Pohjois-Haagan palvelukeskuksesta sekä Seniorisäätiön Antinkodista, Kannelkodista, Pakilakodista ja Mariankodista. Näin monen asukkaan ja asiakkaan juhliminen ei olisi ollut mahdollista ilman monien vapaaehtoisten lisäkäsiä ja apua.



Tapahtumaa oli toteuttamassa yli 125 vapaaehtoista - iso kiitos heistä jokaiselle. Yksittäisten vapaaehtoisten lisäksi mukana päivässä olivat SPR:n ystävävälitys, kulttuurikaverit, talon omat vapaaehtoiset, Metropolia AMK:n ja Stadin ammattiopiston opiskelijat, Helsingin Pop & Jazz konservatorio, Pakilan pelimannit, Tanhuryhmä Tallukat, Sami Majamäki, Stadin Juhlaorkesteri, Karjalanpiirakan rypytysmestari Karjalaliitosta, Lapin koirat, Joulupukki ja muori.



Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin monipuolinen. Aurinko ei valitettavasti paistanut, mutta mieli oli monella aurinkoinen. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

Kiitos kuuluu kaikille tapahtumaan osallistuneille! Yhteistyössä on voimaa. Mukana oli yksittäisten kaupunkilaisten lisäksi Lionseja ja SPR:n vapaaehtoisia eri osastoista, Kulttuurikaveri-porukka, Pop & Jazz Konservatorio, Helsinki Pop & Jazz Conservatory, Metropolian ja Stadin ammatiopiston oppilaita, Pakilan pelimannit, Tanhuryhmä Tallukat, Lapin koirat, Joulupukki ja muori. Maakuntaliitot lähettivät monenlaista materiaalia ja Duni tuki tarjoiluissa. Ihan huippujuttu!




Teksti: Eevastiina Päivärinne, tapahtuman Facebook-sivut sekä Miia Pulkkinen
Kuvat: Eevastiina Päivärinne