maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kiitos opiskelijayhteistyölle

Oletkin jo varmasti huomannut, että blogiimme on ilmestynyt uusia juttuja tiuhaan tahtiin viimeisen kahden kuukauden ajan. Voisi jopa sanoa, että blogimme on suorastaan lähtenyt lentoon! Kirjoitusten takana on viisi Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijaa. He ovat valokuvanneet ja kirjoittaneet juttuja vapaaehtoisista ja vapaaehtoistoiminnasta osana opiskeluprojektiaan. Nyt, projektin päätyttyä, on hyvä hetki katsahtaa yhteistyön tuloksiin.

Vapaaehtoisena on mahdollista toimia monenlaisissa tehtävissä meillä sosiaali- ja terveysvirastossa. Blogissa ilmestyneet kirjoitukset antoivat konkreettisia esimerkkejä erilaisista vapaaehtoistehtävistä sekä kasvot vapaaehtoisille.  Olemme saaneet lukea Evan, Ibrahimin, Tertun, Pinjan, Liisan, Ann-Marien, Marja-Leenan, Rauhan, Annikin, Sirkan, kahden kulttuurikaverin, Charlien sekä Millan ajatuksia ja kokemuksia vapaaehtoisena toimimisesta. Tutustuimme samalla Kustaankartanon, Kontulan, Syystien ja Myllypuron monipuolisten palvelukeskusten, Kampin palvelukeskuksen ja Kannelmäen palvelutalon vapaaehtoistoimintaan sekä lastensuojelun tukihenkilötoimintaan.

Saimme kymmenen upeaa blogikirjoitusta sekä satoja valokuvia myös myöhempää käyttöä varten. Pelkästään toukokuussa blogiamme on käyty katsomassa 490 kertaa ja Facebook-sivumme on saanut jatkuvasti uusia tykkääjiä. Vapaaehtoisemme ja heidän arvokas toiminta on siis saanut näkyvyyttä tämän kevään aikana. Toivomme, että kuvat ja tarinat ovat myös innostaneet lukijoita ryhtymään vapaaehtoisiksi – meillä tai muiden organisaatioiden kautta.

Vielä kerran - iso kiitos Katarina, Leena, Eeva-Liisa, Laura ja Eliise! Teidän kanssanne oli ilo tehdä yhteistyötä ja saadut tulokset hyödyttävät meitä vielä pitkään.

Haaste sinulle, vapaaehtoinen!

Yhteistyömme geronomiopiskelijoiden kanssa päättyy tällä erää tähän. Kaipaamme kuitenkin jatkuvasti uusia juttuja blogiin sekä Facebookiin. Olisitko sinä kiinnostunut ottamaan valokuvia ja kirjoittamaan vapaaehtoistoiminnasta vaikka muutamalla lauseella? Juttu voi kertoa sinusta itsestäsi, toisesta vapaaehtoisesta, vapaaehtoistoiminnan ohjaajasta tai vaikka hyvin onnistuneesta tapahtumasta, jossa vapaaehtoiset ovat olleet apuna. Kaikenlaiset uudet ideat ovat myös tervetulleita!

Valmiit kirjoitukset sekä juttuideat otamme mielellämme vastaan vapaaehtoistoiminta@hel.fi tai puh. 040 334 7282. Voit myös ottaa meihin yhteyttä ja kysyä lisää. (Huomioithan, että jäämme kesälomalle juhannuksesta. Palaamme töihin jälleen heinäkuun lopussa.)

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,
Miia, vapaaehtoistyön koordinaattori


PS. Jäitkö miettimään, mikä se geronomi oikein on? Geronomikoulutukseen pääset tutustumaan esim. täältä: http://www.metropolia.fi/koulutusohjelmat/hyvinvointi-ja-toimintakyky/vanhustyo/

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lastensuojelun tukihenkilön kokemuksia


Milla (vas.) ja Cia etsivät toukokuussa mekkoa koulun päättäjäisiin.


Tukihenkilö antaa aikaa ja ohjaa oikealle tielle



Milla Honkanen, 27, on toiminut lastensuojelun tukihenkilönä jo vuodesta 2006. Halu lähteä mukaan vapaaehtoistyöhön ei syntynyt hetkessä.
– Lapsena kaverin pikkusiskolla oli tukihenkilö, ja itsekin olisin halunnut sellaisen. Siitä syntyi halu lähteä itse mukaan tukihenkilötoimintaan, Milla kertoo.

Lähihoitajana työskentelevä Milla oli opintojensa aikana harjoittelussa lapsiperheiden kotipalvelussa. Siellä työskentelevä sosiaalityöntekijä pyysi Millan mukaan tukihenkilötoimintaan – vuonna 2006 ei vielä järjestetty virallisia koulutuksia kuten nykyisin.

Pian 17 vuotta täyttävä Cia on Millan toinen tukilapsi. Yhteistä taivalta Cia ja Milla ovat kulkeneet jo viisi vuotta. Niihin on mahtunut paljon.
– Olemme tehneet vaikka mitä! Käyneet kävelyllä, kirjastossa, leffassa, syömässä, musiikkitapahtumissa, shoppailemassa, kahvilassa, Cia on ollut luonani yökylässä. Perusjuttuja, mitä nyt nuoren kanssa voi tehdä, Milla kertoo.

Perusjutut ovat olleet myös Cian mielestä tärkeitä.
– Kivointa on ollut kun ollaan oltu Millan kotona, Cia sanoo.
– Silloin yhdessäolo on aika tiivistä. Käymme yhdessä ruokakaupassa ja teemme ruokaa, katsomme leffaa, Milla selittää.



Tukihenkilön on Cian ja Millan mukaan oltava mukava, valmis
antamaan aikaansa ja oltava aidosti kiinnostunut tuettavasta lapsesta tai nuoresta.


Millan mukaan vapaaehtoistoiminta antaa hänelle itselleen paljon.
– Saan olla mukana nuoren ihmisen elämässä, hänen rinnallaan, ohjata oikeaan suuntaan. Kun saa kulkea nuoren matkassa, ei pääse vanhenemaan, vaikka en nyt vanha vielä olekaan. Ja tiedän että olen jollekin tärkeä. Riittää, että on oma itsensä. Ja onhan se hienoa kuulla kun Cia sanoo, että kotonani oleminen on ollut parasta, vaikka ollaan oltu Linnanmäellä ja vaikka missä.

Milla suosittelee tukihenkilötoimintaa sellaisille ihmisille, joiden oma elämä on järjestyksessä ja joilla on antaa omaa aikaa vieraalle ihmiselle.

– Tämä ei sovi sellaisille, jotka etsivät vain itselleen leffaseuraa. Toiminta lähtee aina lapsen tai nuoren toiveista.
– Hyvä tukihenkilö on mukava ja jaksaa olla seurana, Cia lisää.
– Sellainen, joka antaa aikaa, jaksaa kuunnella ja on kiinnostunut tukilapsestaan, Milla kiteyttää.




Mukaan tukihenkilötoimintaan:


Tai ota yhteyttä lastensuojelun tukihenkilötoiminnan koordinaattoriin Piia Vanhataloon
p. 09 310 43794 tai sähköpostitse piia.vanhatalo(at)hel.fi



Teksti ja kuvat: Eeva-Liisa Kiviniemi, geronomiopiskelija/Metropolia Ammattikorkeakoulu

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Taiji edistää terveyttä ja yhteisöllisyyttä





















Kävin Kampin palvelukeskuksessa kuvaamassa vapaaehtoisen pitämää taiji-tuntia (taiji eli Tai Chi on kiinalainen, pehmeään liikkeeseen perustuva terveellinen liikuntamuoto). Tämä vapaaehtoinen ohjaa tunteja kerran viikossa, keskiviikkoisin. Hän ei puhu suomea, joten jännitin oman englannintaitoni puolesta, millainen haastattelutilanteesta tulisi. Saliin saapuessani vastassa oli ystävällinen ja mukava Charlie. Jännitykseni katosi ja haastattelu sujui rennossa tunnelmassa. Sopivasti haastattelun loputtua paikalle saapui viisi ryhmän jäsentä ja tunti pääsi alkamaan.

Charlie on asunut Suomessa kaksi vuotta. Hän on alunperin kotoisin Hongkongista, mutta muuttanut viisivuotiaana Liverpooliin Englantiin. Charlie muutti Suomeen hänen töiden takia, hän työskentelee suomalaisen ruoan viennin parissa. Hän käveli päivittäin Kampissa palvelukeskuksen ohi ja päätti eräänä päivänä käydä sisällä kysymässä, olisiko hänen mahdollista tulla opettamaan taijita. Kampin palvelukeskuksessa kiinnostuttiin asiasta ja hän ohjaa taiji-tunnin aina keskiviikkoisin.
 Liikkeet tehdään pakottamatta ja pehmeästi. Charlie käy myös neuvomassa henkilökohtaisesti.


Charlie itse muistelee aloittaneensa taijin parissa 2002 ja on opettanut sitä ensimmäisen kerran vuonna 2006. Hän on saanut oppinsa lajin parissa aina ilmaiseksi, ja hänelle on ehdottoman tärkeää saada jakaa omaa osaamistaan myös ilmaiseksi. Periaatteena on, ettei kenenkään tarvitsisi maksaa siitä, että haluaa oppia taijita. Vapaaehtoistyön tärkeimpänä motiivina hänellä onkin taijin opettaminen ja se, että hän voi jatkaa sitä, mitä hän teki myös Englannissa. Charlie sanoo, että vapaaehtoistyö antaa paljon takaisin, kuten yhteisöllisyyttä. Hän kuvailee taiji-harjoituksia sanalla pikkujuhlat. Tämä ryhmässä vallitseva lämminhenkisyys välittyi myös minulle, vierailijalle.

Kampin palvelukeskuksen omaan blogiin voit tutustua tästä



Teksti ja kuvat: Eliise Vares, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kulttuurista voimaa ja iloa

Kulttuurikaveri ja palvelutalon asukas löysivät
miellyttävän taulun Kanneltalossa.
Liikuta minua -kampanja haastoi järjestöjä ja yhteisöjä luomaan vapaaehtoistoiminnan tapahtuman 13.5.2014. Tapahtuma sai olla aivan oman näköinen ja kokoinen. Tämän vuoden erityisteema oli taide ja kulttuuri. Näin myös Kannelmäen palvelutalon asukkaita pääsi näkemään ja kokemaan taidetta yhdessä kulttuurikavereiden kanssa Kanneltaloon. Kulttuurikaveri on vapaaehtoinen, joka opastaa, avustaa ja on seurana henkilölle, jonka kynnys osallistua kulttuuritapahtumiin on kohonnut esimerkiksi  liikuntarajoitteen vuoksi.

Pääsin haastattelemaan kahta kulttuurikaveria. Molempia yhdisti intohimo kulttuuria kohtaan. Toinen heistä oli etsinyt jo 10 vuotta tällaista toimintaa, kunnes Vapaaehtoistoiminnan messuilla lopulta löysi Kulttuurikaveri-toiminnan. Hän kertoo olevansa itse kulttuurin suurkuluttaja ja kulttuurin olevan omassa elämässään tukijalkana. Hän tarttui siis heti tilaisuuteen ja lähti mukaan toimintaan. Kulttuurikaverina hän pystyy antamaan avun sellaiselle, joka ei yksin pääse nauttimaan kulttuurista: hänestä on mukava tuntea näin itsensä tarpeelliseksi.

Toinen kulttuurikavereista oli huomannut oman äitinsä kohdalla, kuinka tärkeää on olla virikkeitä elämässä. Hän halusi mahdollistaa mielekkäitä elämyksiä myös muille sekä antaa sen avulla hyvän kokemuksen, mikä saisi unohtamaan arjen edes hetkeksi. Hänellä oli ollut mielessään vapaaehtoiseksi ryhtyminen, mutta vasta lehtijuttu kulttuurikaveritoiminnasta sai hänet tarttumaan tilaisuuteen – se kolahti heti. Kulttuurikaverina hän pääse myös itse nauttimaan kulttuurista ja on samalla avuksi muille. Esimerkiksi hän on ollut kulttuurikaverina mukana katsomassa sellaisia mielenkiintoisia tapahtumia, joihin hän ei itse olisi keksinyt lähteä.


Kulttuurikaveri ja Jusu etsivät eroja samanlaisista kuvista.
Henkilökunta oli kiitollinen siitä, että saavat avukseen vapaaehtoisia. Vapaaehtoisten avulla he voivat tarjota asukkaille monipuolisempaa virikettä ja järjestää retkiä talon ulkopuolelle. Monet asukkaista nimittäin tarvitsevat saattajan avustamaan. Eräs Kanneltalossa mukana ollut palvelutalon asukas kertoi olevansa tyytyväinen, kun pääsi hetkeksi pois palvelutalosta muihin maisemiin. Näin ollen käytössä ei ollut takseja vaan tärkeä osa retkeä oli matka Kannelmäen palvelutalosta Kanneltalolle, jolloin asukkaat saivat nauttia myös ulkoilmasta.

Teksti ja kuvat: Eliise Vares, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Mollamaijat munkkikahvilla









Syystien monipuolisessa palvelukeskuksessa Malmilla surisevat ompelukoneet joka keskiviikko jo yhdeksältä aamulla.  Toisen kerroksen valoisiin ompelutiloihin on kokoontunut viisi aamuvirkkua vapaaehtoista ompelemaan mollamaijoja. Tänään on tärkeä päivä, sillä kaikki 14 kevään aikana valmistunutta mollamaijaa viimeistellään, puetaan ja viedään palvelukeskuksen ruokasaliin munkkikahville. Sen jälkeen ne lahjoitetaan Syystien ryhmäkoteihin ilahduttamaan asukkaita. Ompeluryhmä tekee toiveiden mukaan tarvikkeita talon asukkaille. Tähän mennessä on valmistunut muun muassa tyynyliinoja ja kangaskasseja. Kaikki tarvittava materiaali sekä yksi ompelukone on saatu lahjoituksina. Ryhmä aloitti toimintansa uuden palvelukeskuksen valmistuttua vuonna 2012 ja on toiminut aktiivisesti siitä lähtien. 



Mollamaijoilla on omat persoonalliset kasvonpiirteensä ja kullekin ommellaan tai kudotaan omat vaatteet. Ne ovat kuin pieniä taideteoksia runsaine yksityiskohtineen, lahkeissa on pitsiä ja kauluksissa kultanauhaa. Marja-Leena kertoo, että jokainen saa tehdä sitä mistä eniten pitää. Yksi ompelee vaatteita, toinen täyttää mollamaijoja ja kolmas kutoo nuttuja. Marja-Leenalle vapaaehtoistyö antaa mahdollisuuden tavata mukavia ihmisiä. Samalla saa itselleen hyvää mieltä, kun voi olla avuksi. Ompelu ei ole suinkaan Marja-Leenan ainoa harrastus, hän toimii myös atk-tutorina sekä auttaa omaishoitajien ryhmää kahvinkeitossa.










Rauha viimeistelee mollamaijan hiuksia: se saa letteihinsä pienet rusetit.  Rauha kertoo, että vapaaehtoistyö tuo hyvää mieltä ja vaihtelua arkeen.  Kesällä ompeluun tulee tauko, kun lenkkeily, viljelypalsta ja mökkipuuhat täyttävät päivät.




Annikki ompelee kaunista pientä mekkoa. ”Harrastusta pitää olla, silloin ei jää sisälle yksin”, hän sanoo nauraen. Annikki pitää vapaaehtoistyön hyvänä puolena myös sitä, että itsekin oppii kaikenlaista uutta samalla




Ompelukoneiden surinan ohella pöydän ympärillä käy vilkas keskustelu. Vaatteiden teko on ollut kaikille tuttua puuhaa jo lapsuudesta asti. Moni kertoo, että kotona ommeltiin kaikki vaatteet itse ja sama tapa jatkui myös omassa perheessä.  Sirkka tuli ompeluryhmään ystävänsä innostamana. Hän viihtyy hyvin, koska kokee, että siellä jokainen voi olla oma itsensä. Ommellessa voi tehdä sitä, mitä osaa ja mistä pitää. “Ryhmä on myös hyvä syy lähteä kotoa vähän tuulettumaan”, hän sanoo silmää iskien.




Tänään on vapaaehtoisten ja valmiiden mollamaijojen yhteinen kahvihetki. Mollamaijat kerätään koriin ja viedään alakertaan kaikkien ihailtaviksi. Moni ohikulkija pysähtyykin katsomaan ja ihmettelemään iloisen väristä seuruetta. Tämän jälkeen mollamaijat saavat uudet kodit ryhmäkodeista, joissa niitä on jo odotettukin.
Ahkerien vapaaehtoisten ompeluryhmä on kullan kallis apu ja ilo niin asiakkaille kuin henkilökunnallekin.
 





Ompeluryhmä vapaaehtoisille kokoontuu joka keskiviikko klo 9.00–11.30 Syystien monipuolisen palvelukeskuksen 2. kerroksessa työpajalla ja ryhmätila Floorassa. Tule mukaan toimintaan, jos pidät ompelusta ja hyvästä seurasta!
Ompeluryhmä ottaa myös lahjoituksia vastaan. Jos sinulla on esimerkiksi käyttämättä jääneitä kankaita, nappeja tai lankoja, ota yhteyttä.

Ohjaajana toimii Päivä Hanska
Syystien palvelukeskus
Takaniitynkuja 3
puh. 09 310 58076

Vapaaehtoistoiminnasta myös Facebookissa ja Instagramissa