Keikkaa pukkaa

Tukkipoika se lautallansa on kuin vesilintu / huh, hei, ja laulamme / ja on kuin vesilintu.

Helmet-kuoron Eero, Reini, Per-Erik, Lea, Helmi F ja Helmi V laulavat

Helmet-kuoron harjoituksissa torstaina 8.5.2014 Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen juhlasalissa raikaa reippaat tukkilaissävelmät. Kaupungin ja seurakunnan vapaaehtoisista koostuva kuoro ja säestäjät harjoittelevat sairaalapastori Merja Hållfastin johdolla kappaleita tukkilaisaiheiseen kesänäytelmään.

Kosken kohina ja honkain humina se on meidän soittoamme,

eikä me muuta muistella kuin omaa armastamme.

Merja johtaa, Klas ja Veijo säestävät

Helmet-kuorossa on kolmetoista laulajaa, joista mukana harjoituksissa olivat Johanna Autio, Reini Blom, Sirkka-Liisa Blom, Helmi Fagerlund, Lea Granlund, Eero Kolari, Hannele Koskinen, Hilkka Nurminen, Terttu Pekkola, Per-Erik Sikström, Hanna Uimonen ja Helmi Virmakari. Heitä säestävät pianoa soittava Herttoniemen seurakunnan kanttori Veijo Lankinen sekä vapaaehtoiset Klas Eriksson, kosketinsoitin ja Petri Virmakari, basso. Kuoron toiminta on alkujaan lähtenyt liikkeelle pienestä: alusta asti mukana ollut Klas muistelee, että vuonna 2001 laulajia oli vain kolme. Merja kertoo tulleensa mukaan toimintaan aluksi Myllypurossa seurakunnan järjestämien hengellisten laulutilaisuuksien myötä. Vähitellen kuoron vetovastuu on siirtynyt hänelle. Nykymuodossaan Helmet on toiminut kymmenisen vuotta.

Helmet esiintyy ahkerasti erilaisissa tilaisuuksissa. Seuraavaksi ohjelmassa on 14.5. Liikuta minua – kaupunkikulttuuritapahtuma, jossa Helmet toimii esilaulajina Myllypuron kirkossa. 20.5. he laulavat ja laulattavat Kulosaaren seurakuntatalolla Perheenemännät-ryhmässä. 25.5. Helmet on mukana Herttoniemen seurakunnan kevätjuhlassa Herttoniemen kirkossa. 28.5. on vuorossa kinkerit Myllypuron palvelukeskuksessa. 18.6. nähdään Myllypuron monipuolisen palvelukeskuksen tukkilaisaiheinen kesänäytelmä, joka toteutetaan yhteisöllisenä projektina: Kuoro laulaa aiheeseen liittyviä lauluja, pienillä puherooleilla kuljetetaan juonta. Mukana on myös palvelukeskuksen tanssiryhmä, ja tukkilaistunnelma viimeistellään rekvisiitalla ja yhteislauluilla.

On siellä kaksi neitoa, Sanni ja Marleena

– tai kuusi: Sirkka-Liisa, Hilkka, Hanna, Johanna, Hannele ja Terttu

 - - ja heille tukkipoijaat nää laulaa kuorossa.

Petri säestää, äänessä ovat Eero, Reini ja Per-Erik

Terttu, kuten monet muutkin kuorolaiset, on aktiivisesti ja monipuolisesti mukana vapaaehtoistyössä palvelukeskuksessa: kuoron esiintymisten lisäksi hän käy yhteislaulutilaisuuksissa sekä osallistuu juhlien ja tapahtumien kuten kirpputorin ja myyjäisten järjestämiseen. Monissa tilaisuuksissa tarvitaan asukkaille avustajia, ja Terttu on tarjonnut myös ulkoiluapua. Löytyypä asukkaiden joululahjapaketeista joskus Tertun kutomia sukkiakin.

70-vuotias Terttu kertoo uransa vapaaehtoisena alkaneen vähitellen muutamia vuosia sitten. Hänen äitinsä oli pitkään asiakkaana ensin Kontulan palvelukeskuksessa ja asui kaksi viimeistä vuottaan Myllypuron vanhustenkeskuksessa. Vuosien mittaan Terttu oli tiiviisti mukana äitinsä hoidossa, kävi usein hänen luonaan, vei ulkoilemaan ja osallistui hänen kanssaan erilaisiin tapahtumiin. Jo Kontulan aikana Terttu kävi vapaaehtoisille avustajille tarkoitetun kurssin, jonka kaupunki järjesti. Äidin asuessa Myllypurossa niin talo, ihmiset kuin toimintamuodotkin tulivat Tertulle tutuiksi. Vapaaehtoistyössä hän käy talossa nykyisin viikoittain – Helmien harjoituksista ja esiintymisistä ei ainakaan malta jäädä pois.

Terttu toteaa, että auttamisen halu taitaa olla osa omaa luontoa. Vaatimattomista oloista kotoisin olevana, monilapsisen perheen esikoisena hän on tottunut pienestä pitäen huolehtimaan toisista. Hän arvostaa sitä, että ihmiset pitävät yhtä ja ovat toistensa tukena.

Musiikin ja laulun hyvää tekevä vaikutus on hänelle tärkein syy olla mukana kuorotoiminnassa: Terttu on saanut monesti kokea kuinka yhteinen musisointi piristää mieltä ja saa hiljaisenkin vanhuksen osallistumaan. Koskettavinta on huomata, kun tutut laulut – vaikkapa häävalssi – tuovat iäkkäille kuulijoille muistot ja tunteet pintaan; ovat ne omatkin kyyneleet välillä lähellä, kun esitettäväksi osuu itselle merkityksellinen kappale. Myös suoraa palautetta yleisöltä on aina hauska saada.

Jäähyväisiksi huudettiin: Hei! Hei! Hei! 

Terttu antaa musiikin viedä

Teksti ja kuvat: Katarina Ahro, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu